Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa,
missä onnen kaukorannan laine liplattaa.
Missä kukat kauneimmat
luo aina lostettaan
siellä huolet huomisen voi jääda unholaan.
Oi jospa kerran sinne
satumaahan käydä vois,
niin sieltä koskaan lähtisi
en linnun lailla pois,
vaan siivetönnä en voi lentää
vanki olen maan,
vain aatoksin, mi kauas entää,
sinne käydä saan.
Lennä laulu sinne missä siintää satumaa,
sinne missä oma armain mua odotta.
Lennä laulu sinne lailla linnun liitävän.
Kerro, että aatokssiain on vain yksi hän.
Den här plus många till, också på svenska, sjöng vi i går kväll på 140-års kalaset.